Mistä näitä kimppakirjoittajia oikein tulee? No Ruotsistapa tietenkin! Tekaistun nimen Hans Kepler taakse kätkeytyvät Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril, kirjoittaja-aviopari, joiden etunimet muistuttavat hämmästyttävästi toisiaan. He ovat kirjoittaneet dekkarin nimeltä Hypnotisoija, joka on suoraan sanoen todella raaka. Aiheena on sarjamurhaajan metsästys.

Teksti imee mukaansa, mutta siinä on jotakin, josta en pidä. Lyhyt analyysi tästä:

1) Preesensin käyttö on omituista kerronnassa. Tiedän kyllä, että joku kirjailija voi ajallisena tehokeinona käyttää preesensiä, ja se on ihan ok. Hypnotisoijassa kuitenkin preesensosuuksien lomaan oli tuikattu täysin epäloogisia menneen ajan aikamuotoja. (Tiedän, olen niuho tässä asiassa, mutta jos kirjalla on kaksi kirjoittajaa sekä kustannustoimittaja ja vielä suomentajakin, niin tällaiset kömpelyydet on yksinkertaisesti saatava pois. Muuten menee usko kustantajaan.)

2) Hypnotisoijassa ei ole yhtäkään symppishahmoa. Rikospoliisi Joona Linna on lähellä symppikseyttä, mutta häntä ei ehdi tuntemaan riittävästi, että hänestä alkaisi todenteolla pitää. Erik Maria Bark, hypnotisoija, on todella raivostuttava pillerin popsija, joka toimii maallikon silmään aika epäammattimaisesti menneisyyden terapiaryhmän kanssa.

3) Hypnotisoijan rakenne on hieman hassu ja keskeneräinen. Parisataa sivua ollaan nykyisyydessä, ja sitten ilman varoitusta hypätäänkin kymmenen vuotta vanhoihin tapahtumiin. Ovatkohan kirjailijat jakaneet kirjoitusosuutensa niin, että rouva Ahndoril kirjoittaa menneisyydestä ja herra Ahndoril puolestaan nykyisyydestä? Muutenkin tuntuu, että Kepler juoksuttaa kesken romaanin menneisyyden hahmoja sarjamurhasta ja kidnappauksesta epäillyiksi. Ja kaikki tämä ilman pienintäkään vinkkiä romaanin alkupuolella!

4) Pokemon-jengi tuntuu hieman yliampuvalta ja liian nopeasti sivuutetulta. Lapset "huutavat apua" Hypnotisoijassa, mutta kuuleeko heitä kukaan? Jos oikein ymmärsin, Keplerin esikoista on kritisoitu siitä, että se jättää yhteiskunnan rikoksen ulkopuolelle - murhat siis tapahtuvat ikään kuin tyhjiössä jonkun psykopaatin hetkellisestä oivalluksesta.