Nyt on siis vihdoin Paul Auster -neitsyys menetetty. Olo on taivaallinen ja helppo, mutta myös haikea! Luin Sattumuksia Brooklynissä (2005, suom. 2008) säästellen, vain yhden tai korkeintaan kaksi lukua kerrallaan, koska en halunnut, että kirja päättyisi ikinä.

Ollaan New Yorkissa, totta kai. Hengataan kirjakaupassa, tutustutaan Kauniiseen Täydelliseen Äitiin, hoivataan tyttölasta, haaveillaan Hotelli Eksistenssistä ja ollaan paljon poikaporukassa. Täydellistä.

Minulla on muutenkin ollut tänä kesänä New York -vaihe meneillään, vaikken ole kaupungissa koskaan käynytkään. Katsoin loman aluksi kaksi tuotantokautta Mad Men -tv-sarjaa ja rakastuin aika pahasti. Olen välillä kuvitellut olevani newyorkilainen kotirouva ja tapaavani Austerin Nathanin jossakin kadunkulmassa - tässä valossa Sattumuksia Brooklynissä on siis ollut minulle nappilukemista.