Aika jännittävää, että Siri Hustvedt ja Paul Auster ovat naimisissa. Keskenään. Mistähän he mahtavat puhua?

S: Mitenkähän mä lopettaisin Lumouksen?

P: Oisko onnellinen loppu mitään?

S: Onnellinen! Kuka sellaisia haluaa lukea.

P: No sulje sitten ympyrä.

Ja niinhän Siri Hustvedt Lumouksessa (1996, suom. 2009) sulkeekin. (Seuraava voi olla jonkun mielestä juonipaljastus.) Päähenkilö Lilyn kuukautiset alkavat juuri, kun kiinnostava taidemaalari astelee tytön työpaikallle kahvilaan. Lopussa ollaan taas melkein samassa tilanteessa.

Mitä sitten ajattelin Lumous-romaanista?

- Toi jotenkin mieleen Fagerholmin Säihkenäyttämön.

- Kaunista kieltä.

- Taianomainen kirja nuoren tytön seksuaalisesta heräämisestä.

- Harmillista, ettei olla New Yorkissa.

- Ihanaa lukea maalamisesta.