Valot pois. Tämän sain kuulla monta kertaa lukiessani Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -dekkaria. Valoista valituksen sain vaiennettua, kun vilautin etukantta, jossa kirjan nimi komeili uhkaavana. 612 sivua koukuttavat, eikä lukemista haluiaisi lopettaa, varsinkaan kun sattuu pitämään dekkareista.

On virkistävää lukea välillä taloustoimittajasta ainaisten poliisien sijaan. Mikael Blomkvist on poikamainen tapaus ja vielä aurinkoinenkin. Hän ei juurikaan mökötä eikä synkistele, vaikka outo tehtävä selvittää liki kolmekymmentä vuotta sitten kadonneen Harrietin kohtalo ei tuota tulosta. Ruotsalainen pikkukaupunki sen sijaan näyttää idyllisen julkisivun takana lymyävän rasismin ja veriteot.

Vaikka ahmin pohjoismaisia dekkareita silmä kovana, minun on tehtävä tunnustus: enemmän kuin itse rikos ja sen selvittäminen minua kiinnostavat kirjan ihmissuhteet. Mikaelilla tuntuu olevan mutkattomia naissuhteita, eikä hän ainakaan tässä kirjassa pysähdy ja anna naissuhteittensa kasvaa, vaan ottaa suhteesta irti sen minkä saa juuri sillä hetkellä. Erika on vanha ystävä, kollega vuosien takaa ja tietenkin naimisissa. Cecilia Vangerin occasional loveriksi puuhakas taloustoimittaja taas päätyy enempiä miettimättä. Kolmas naissuhde Mikaelille samojen kansien välissä on Lisbeth Salander, joka ei istu mihinkään muottiin. Teinitytöltä näyttävää hakkeria kun on vaikea yhdistää Millennium-lehden toimittajaan.
Mikael siis suhtautuu naisiin varsin luontevasti, mutta onko Mikael naisille yhtä helppo pala nieltäväksi? En usko.

Eilen puhuimme mieheni kanssa siitä, mikä suomalaisdekkaristeja vaivaa, kun he eivät kirjoita mitään vastaavaa. Leena Lehtolaisen Maria Kallio on kesy mimmi, samoin Outi Pakkasen Anna Laine. He ovat jotenkin irrallaan yhteiskunnasta. Remes on elokuvallinen kertoja, mutta jostain syystä en ole lämmennyt hänen Antti Korvelleen. Soininvaaraan en ole tutustunut. Onko norjalaisilla ja ruotsalaisilla kenties jokin akatemia, josta voi valmistua dekkarikirjailijaksi?

Aion lukea Larssonin trilogian kaksi viimeistäkin dekkaria, sillä haluan nähdä, mihin suuntaan Mikael Blomkvist kehittyy, vai kehittyykö lainkaan. Mutta ei mestarietsivä Blomkvist vielä sydäntäni ole vienyt. Se kuuluu edelleen Harry Holelle. Kirjoita pian lisää, Jo Nesbö!