Jayne Anne Phillipsin romaani Äidin aika (2000) kertoo kolmikymppisen tyttären ja hänen äitinsä viimeisestä yhteisestä vuodesta. Kirja on vaikuttava, runollinen ja kaunis, paikoitellen myös harhaileva. Kate odottaa viimeisillään ensimmäistä lastansa ja kun lapsi syntyy, hän joutuu melkein heti saattohoitamaan keuhkosyöpään sairastunutta äitiään Katherinea.

Syntymä ja kuolema kytkeytyvät toisiinsa vahvasti, ja Kate tekee valittamatta sen, mihin moni nainen ei pystyisi: hoitaa pienen poikansa ja äitinsä, jonka vointi hiljaa huononee.

Ei tämä mikään Kiuru ja Termiitti ole, mutta hienon monikerroksisesti kerrottu tarina äideistä ja tyttäristä. Jokainen äiti on ollut joskus myös jonkun tytär, ja hänellä on ollut äiti.