Dome Karukosken kolmas ohjaus Kielletty hedelmä (hieman kliseinen nimi) on mainio nuorisokuvaus, mutta on siinä muutakin. Kaksi juuri ja juuri täysi-ikäistä vanhoillislestadiolaista tyttöä lähtevät kokeilemaan siipiään Helsinkiin, josta löytyy paljon houkutuksia: on alkoholia, poikia, bileitä, elokuvia, meikkejä ja paljastavia vaatteita. Raakelin rooli on holhota ja Marian kokeilla, ja lisäksi heillä on sopimus - jos Maria sattuu olemaan liian lähellä Jumalan hylkäämistä, Raakelin ei tarvitse kuin sanoa taikasana, ja tytöt lähtevät kotiin Pohjois-Pohjanmaalle.

Pidin elokuvasta valtavasti. Syitä siihen on monia: 1. Tytöt olivat herkkiä ja samalla henkisesti ryhdikkäitä. 2. Aina kun näen Helsinkiin sijoittuvan elokuvan, minulla tulee koti-ikävä. Tuonne minä joskus kuuluin. 3. Kuvaus oli loistavaa: varsinkin Raakelia (Marjut Maristo) kamera rakasti ja viipyili hänen tunteissaan. 4. Raakelin ensimmäinen elokuvakokemus Dianassa oli käsittämättömän hieno. 5. Marian (Amanda Pilke) lapsellinen suoraan asiaan -mentaliteetti toimi. Mitä muuta tyttö voi kysyä tuntemattomalta pojalta baarissa kuin "Pussaillaanko?" 6. Lestadiolaisuutta ei nähty peikkona. Se oli yksi tapa elää. 7. Raakelin irtiotto. 8. Leffaseura ei olisi voinut olla parempaa.

Jos on vaikeaa ymmärtää nuorta eikä muista, millaiselta itsestä tuntui, kun halusi ylittää lapsuuden ja aikuisuuden rajan, tämä on se elokuva, joka kannattaa katsoa.