Kaikista maailman kirjoista olen rakastanut melkein eniten Yann Martelin Piin elämää.

Kun muutaman vuoden Martel-tauon jälkeen työnsin kirjastossa käteni pyörivään härveliin ja poistuin parkkipaikalle Totuus Helsingin Roccamatioista -novellikokoelman (1993, suom. 2008) kanssa, sydämeni teki voltin. Olisiko tässä uusi Pii?

Niminovellissa kertojan opiskelijatoveri sairastuu aidsiin. Potilaan piristykseksi kertoja keksii, että he sepittävät tarinaa kuvitteellisesta suvusta, Roccamatioista. Samalla kun italialais-suomalaisen suvun tarina etenee, pahenee myös Paulin sairaus. Rinnalla kulkee myös hauska (!) maailmanhistoria. Novelli on kerrassaan mainio ja samalla myös riipaiseva.

Ensimmäisen novellin lukemisen jälkeen tapahtui jotakin kummallista. Minä hautasin kirjan sängyn alle (yritettyäni lukea toista ja kolmatta novellia) ja tartuin uuteen kirjaan.

Martel siis selätti minut, mutta Martelin selätti Stephanie Meyerin Houkutus.