Outi Pakkasen Talvimies oli puhtaasti välipalalukemista, eikä vähiten siksi, että päähenkilö Anna Laine kokkasi koko ajan. Jäi epäselväksi, ovatko Pakkasen romaanit lintuja vai kaloja - olen nimittäin lukenut vain yhden aiemmin, ja jos oikein olen ymmärtänyt, niissä seikkailee viineistä ja ruoasta intoutunut graafikko. Laineen Anna ei taida kuitenkaan olla mikään amatöörietsivä perinteisten salapoliisedekkareiden tapaan, vaan ainakin tässä kirjassa hän vain deittaili jääsilmäistä miestä, jonka kohtaloa ei varmaan kukaan haluaisi jakaa.

Stieg Larssonin kohdalla pohdin sitä, mikseivät suomalaisdekkaristit osaa kirjoittaa laajemmasta perspektiivistä, vaan he pitäytyvät kovin suppeasti vain keskeisten henkilöiden arkisissa askareissa. Missä on yhteiskunnallisuus? Historialliset aikaperspektiivit? Valtasuhteet? Miksi on vain omissa pikku maailmoissaan elävät henkilöt ja heidän ihmissuhteensa? Kaipaan näitä isompia ympyröitä, vaikka päähenkilön ympärille kietoutuneet henkilökemiat ovatkin yleensä kiinnostavaa luettavaa.

Nyt tajusin, mikä minua Pakkasen Talvimiehessä häiritsi: päähenkilö ei ole Anna Laine, vaan ruoka! Jännää on, että kun kirjaa lukee, kuvittelee Annan kokkaavan ihan kaiken itse kuin italialaismamma konsanaan. Sitten kun Pakkasen opuksen on saanut loppuun, huomaa, että viimeisille sivuille on koottu kirjassa valmistettujen ruokalajien valmistusohjeet. Ja mikä olikaan Bolongese specialen salainen ainesosa? 2 pussia valmista Mix-spagettikastikejauhetta!