En jaksa pätkääkään välittää, että kotoinen maakuntalehtemme Ilkka (ja muutamat muut) lyttäsi Vaasan kaupunginteatterissa pyörivän My Fair Ladyn (ohj. Rikard Bergqvist), vaan suitsutan esitystä hirmuisesti.
Ensinnäkin inhoan musikaaleja noin yleensä. Minusta on luonnotonta, että ihmiset puhkeavat laulamaan ja äityvät tanssimaan kesken rupattelun. Sanoitukset ovat yleensä niin kömpelöitä, että tunnen suorastaan myötähäpeää näyttelijöiden vuoksi. Varsinkin elokuvamusikaalit tuntuvat kummallisilta - ainoan poikkeuksen tekee Moulin Rouge (ohjaus Baz Luhrmann).
Vaasan My Fair Lady sen sijaan oli ihana! Joose Mikkosen herra Higgins oli kerrassaan mainio (jopa niin mainio, että hieman ajattelin Joosea, kun menin nukkumaan jännittävän kotimatkan jälkeen, hih). Tanssikohtaukset olivat upeita, ja kouluratsastuskohtaus sai henkeni salpautumaan (vaikka teatteriseurueeni oli sitä mieltä, että se oli melkeinpä liian fyysinen). Näyttelijöiden kemiat toimivat erittäin hyvin, ja aplodit olivat melkoiset.
Suosittelen lämpimästi!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.