"Sinä olet varmaan itsekin huomannut,että kun kertoo juttua, siihen tulee keksityksi kaikenlaista lisää, osittain siksi, että juttu paranisi, ja osoittain siksi, että muistikuvissa on aina aukkoja. Pelissä niin ei saa tehdä. Pelissä ei kerrota tarinoita, Pelissä vuodetaan ilmoille se, mitä sisimmästä löytyy, ei enempää eikä vähempää." Ingrid Kissala

Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -romaani (2006) sai minut hämilleni. Olen nimittäin aina kuvitellut, että Jääskeläinen kirjoittaa scifiä. Tämä oli kuitenkin sekoitus mysteeriromaania ja fantasiaa.

Eniten minut sai hämilleni se, että minä pidin romaanista.

Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan juoni on tiivistettynä tässä: Ella Milana, 26, palaa synnyinseudulleen Jäniksenselkään äikän maikan sijaiseksi. Pian hän saa kutsun vaikutusvaltaisen kirjailijan Laura Lumikon kirjailijaseuraan kymmenenneksi jäseneksi. Suuri kirjailija kuitenkin katoaa ennen kuin Ella ehtii tavata häntä kertaakaan kunnolla. Näin käynnistyy menneiden kaivelu, eivätkä löydöt ole päivänvaloa kestäviä. Tuntuu, että valtaosalla kirjailijaseuran jäsenistä on jotakin salattavaa.

Jännittävää on se, kuinka Ella hankkii tietoja menneistä. Kirjailijaseuran jäseniä yhdistää Peli, jossa vuodetaan tietoja. Seuran jäsen voi haastaa toisen jäsenen illalla kymmenen jälkeen Peliin, josta ei voi kieltäytyä. Haastettu saa kysymyksen ja hänen on määrä vuotaa vastaus side silmllään ilman mitään sensurointia. Jos tuntuu, että haastettu ei vuoda itseään tyhjäksi, hän ottaa keltaisia kiteitä, jotka poistavat estoja. Oman vuotamisensa jälkeen haastettu saa esittää haastajalle vastakysymyksen.

Kaikkein kiinnostavinta kirjassa on kuitenkin kirjoittamisesta kirjoittaminen. Jääskeläisen romaania voisi lukea jonkin sortin kirjoittamisoppaana (pilke silmäkulmassa) Kuinka kirjani ovat syntyneet? -tyyliin. Mainio sivuhenkilö scifikirjailija Aura Jokinen sanoo kirjoittamisesta näin:

“Kaikkihan sen nyt tietävät, ettei terve ihminen romaaneja ryhdy pusertamaan. Terveillä on terveiden työt. Koko tämä perhanan kirjallisuus, jonka ympärillä hötkytään ja pokkuroidaan – eihän se mitään muuta ole kuin painokoneiden läpi ajettua mielenvikaisuutta.”