Matkalla pokkarit ovat aivan ehdoton juttu, koska ne painavat vähän. Vain ja ainoastaan tällä perusteella nappasin mukaani Alice Seboldin kirjoittaman Oma taivas -romaanin. Vaikka kuinka muka seuraan elokuvakenttää, tajusin vasta kantta tarkemmin tutkiessani, että hei tästähän on leffakin.

Kirjassa on sama kertojaratkaisu kuin suomalaisella nuortenkirjailija Marja-Leena Tiaisella Rakas Mikael -kirjassaan. Hän on nimittäin kuollut - tarkemmin sanoen murhattu - ja katselee taivaastaan perhettään ja ystäviään.

Kirja oli hyvä matkakirjana, paitsi että vilkuilin yksin liikkuessani tavallista tiheämpään olkani yli. Siinä nimittäin oli hyvä juoni ja se eteni sujuvasti, vaikka muutamia kömpelöitä sananvalintoja suomentajan ansiosta oli putkahtanut sivuille. Nyt en niitä tietenkään muista, mutta lukuhetkellä ne saivat tankkaamaan samaa riviä toistuvasti.

En kuitenkaan lähtisi liputtamaan tämän kirjan puolesta, jos pitäisi laatia 2000-luvun (tai edes vuoden 2002) merkittävimpiä kirjoja. Sen verran pitkään ja kuitenkin omituisen ohuesti henkilöistä kerrottiin.