Lionel Shriverin romaani Syntymäpäivän jälkeen hämmensi minua. Ensinnäkin sen pituus on massiivinen, yli kuusisataa sivua. Se selittyy sillä, että romaani onkin kaksi romaania: se on Irinan ja Lawrencen tarina JA se on Irinan ja Ramseyn tarina.

Shriver käyttää Sliding doors -leffasta tuttua tekniikkaa. Miten elämä jatkuu, jos valitsee jonkin suunnan? Ensimmäinen suunta kuvittaja-Irinalle on jatkaa tuttua ja turvallista suhdetta Lawrencen kanssa. Toinen tie puolestaan on lähteä kulkemaan jännittävän snookerin pelaajan Ramseyn kanssa. Romaanin luvut rakentuvat niin, että ensin kerrotaan sama tilanne Ramseyn kanssa, sitten Lawrencen. Tämä olisi vaatinut hieman rosoisuutta, sillä ainakin omaa lukukokemustani häiritsi se, että luvut olivat keskenään liian symmetrisiä.

Syntymäpäivän jälkeen on kiinnostava aiheeltaan. Siinä kerrotaan rakkaudesta, uskottomuudesta ja valintojen seurauksista. Jotenkin kirjan miehet ovat kumpikin ärsyttäviä, ja mietin lukiessani, että jos olisin Irina, kummassa suhteessa olisin tyytyväisempi - vai olisinko ensinkään. Ramsey on tulinen rakastaja, jonka elämä pyörii snookerin ympärillä, ja Lawrence on kuivahko tutkijatyyppi, joka tuo säännölliseen elämään turvallisuutta. Kumpikin mies käyttäytyy törpösti, olipa koulutustausta mikä hyvänsä.

Mietin kirjan nimeä Syntymäpäivän jälkeen. Irina tarjoaa Ramseylle synttäri-illallisen ja tulee hetki, jolloin he melkein suutelevat. Tästä seuraa kaksi mahdollista tulevaisuutta. Taitaa olla, että nimi ei viittaa pelkästään konkreettiseen syntymäpäivään, vaan myös Irinan "uudelleensyntymään", hetkeen, jolloin hän tajuaa, että asiat voi nähdä toisinkin.

Kirja on lukemisen väärti, mutta liian pitkä se on.