Intialaisen Arundhati Royn mestarillisesta romaanista Joutavuuksien jumala on vaikea kirjoittaa ilman että saa teoksen tuntumaan tavalliselta. Sillä sitä se ei missään nimessä ole. Royn kirjassa on paljon hehkutettavaa:
1. Näkökulma vaihtelee hienosti. Välillä ollaan nykyisyydessä, välillä tulevaisuudessa ja sitten menneisyydessä. Välillä menneisyydestä ennustetaan nykyisyyttä.
2. Henkilöt ovat ihanan erilaisia. Keskiössä ovat seitsemänvuotiaat erimunaiset kaksoset, tyttö ja poika, Rahel ja Estha.
3. Miljöö henkilöineen on länsilukijalle vieras ja eksoottinen. Kirjassa ollaan Intiassa Keralan maakunnassa pienessä kaupungissa, jossa on makeita hedelmiä ja punaista hiekkaa.
4. Parasta, ihaninta, hienointa ja itkettävintä on romaanin kieli. Sitä ei pysty selittämään, se täytyy kokea. Hanna Tarkka on suomentanut Joutavuuksien jumalan niin hyvin, että hänen työnsä edessä on sanaton. Kaikki herää eloon, ihmiset, tunteet, esineet, kasvikunta. Intian- ja englanninkieliset sanat sekä kaksosten viljelemät sanaleikit sulostuttavat lukukokemusta.
5. Miksi minä en ole löytänyt kirjaa jo aimmin? Tai siis, olen minä sen kirjastossa nähnyt, mutta miksi käteni ei ole poiminut sitä hyllystä?
6. Joutavuuksien jumala on yksi harvoista kirjoista, jota lukiessa alkaa surra sivun 250 kohdalla, että kirjaa on enää reilut sata sivua jäljellä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.