Sunnuntai-iltana elokuviin pakkautuu ihmisiä, joita en ole ikinä ennen nähnyt leffassa. Miehiä on paljon, ja heillä on monella päällään nahkatakki, jossa valkoiset raidat etupuolella. En ole katsomassa Rambon kipuamista nyrkkeilykehään, vaan Aleksi Mäkelän ohjaamaa Rööperiä.

Jo ennen kuin elokuva alkaa, tiedän, mitä tulee tapahtumaan. Ei siis elokuvassa, vaan minulle. Minun on nimittäin vaikea pitää leffasta, jos sitä on katsomassa liikaa ihmisiä. Ja nyt on.

Vaikka asennoidun kiitettävästi siihen, että elokuva on hyvä suomalaiseksi, en pääse irti ajatuksesta, että tässähän kopioidaan kohtauksia Häjyistä, minulle rakkaasta elokuvasta! Esimerkiksi alkupuolen autokohtauksessa lauletaan ajankuvaan sopivaa kappaletta, aivan kuten Jussi Murikka ja Antti Karhu vankilasta vapautumisensa jälkeen.

Mutta kyllä Samuli Edelmann ja Peter Franzen näyttelevät hyvin! Heidän ansiostaan reilu kaksituntinen ei olekaan niin paha. Jasper Pääkkönen sen sijaan ei ole uskottava, ei roolihenkilönä eikä näyttelijänä. Liian nopeasti sopertelevasta Korpusta sukeutuu Punavuoren rikosruhtinas. 

On aina hauska miettiä, mitä tekisi toisin, jos olisi ohjaaja tai käsikirjoittaja. Nyt ainakin tiivistäisin tapahtumia pudottamalla Kari Hietalahden esittämän Mustalais-Karin pois. Rooli ei kerta kaikkiaan vienyt tarinaa eteenpäin. Ja mistä piti tajuta, että kyseessä on Mustalais-Kari, kun m-sanaa ei taidettú sanoa kertaakaan? Hiuslisäkekään ei ollut niin musta kuin nimen perusteella olisi voinut päätellä. Vuosilukufontit toivat mieleen Vares-elokuvat - ne olisin vaihtanut. Mutta: minä en ole ohjaaja.

Eräs asia jäi mietityttämään: Samulia ei nähty kertaakaan nakuna koko elokuvan aikana, vaikka siihen on totuttu, mikäli hänen edellisiä filmejään katselee.