Hassu juttu, miten aikuista ihmistä voikaan ilahduttaa nuortenkirjan lukeminen. Tätä ei siis tapahdu usein, vaikka helposti työkuvioitten ansiosta nuortenkirjaan tartunkin. Aloitin eilen Sari Peltoniemen Suomu-kirjan, ja nyt se on jo luettu. Olen iloinen myös siksi, että kartutin samalla fantasiatietämystäni, joka on aika olematonta Pottereiden ja Sormusten herran jälkeenkin.

Peltoniemi kirjoittaa omien sanojensa mukaan reaalifantasiaa, jossa esimerkiksi nykyaikainen dialogi yhdistyy fantasiamaailman miljööseen. Tavallinen 15-vuotias Oona joutuu vieraaseen ympäristöön, kun hän suuttuneena ui järvenselälle ja jokin raapaisee häntä. Vastarannalla maisema on muuttunut, ihmiset ovat vanhanaikaisia ja presidenttinä on Paasikivi. Vedessä ja ilmassa elää liskoja, jotka saavat Oonan realistiset pohdinnat pois raiteiltaan. Kylässä, johon Oona asettuu, asuu myös pelottava Ugovien suku, joka pitää vampyyrimaisesti kyläläisiä tiukassa kuristusotteessaan.

Fantasian vieraudesta kertoo se, että minua kiehtoi lukemisessa eniten Oonan suhde ulkomaailmaan. Vaikka hänen isänsä onkin alkoholisti, on tärkeää pitää yhteyttä - vaikka sitten lentoliskojen avulla.