Kun on toipunut pirskeistä ja päässyt väkivallan makuun, on ihan pakko lukea uusin Jo Nesbön romaani Kukkulan kuningas melkein yhdeltä istumalta. Se kertoo taidevarkauksilla lisätuloja hankkivasta kykyjenetsijästä, joka sotkeutuu todella veriseen juttuun, kun yrittää rekrytoida hollantilaista liikemiestä norjalaisfirman johtoon.

Ensimmäinen shokki on se, että kirjassa ei seikkaile oslolaispoliisi Harry Hole (ah!), vaan sliipattu kykyjenmetsästäjä Roger Brown. Headhunter on shokki, vaikka tiesin jo etukäteen, että rakastamaani oslolaispoliisia ei Kukkulan kuninkaasta löydä.

Toinen shokki on se, että kirja tuntuu melkein parodialta - niin yliampuva juoni on, ja henkilöt jäävät ohuiksi. Kaiken tämän Nesbö tekee kuitenkin taitavasti, ja esimerkiksi aloitusluku toistuu hienosti lähes sellaisenaan myöhemmin romaanissa. Jos haluaisi miettiä Kukkulan kuninkaalle lähisukulaiskirjoja, tulee mieleen Amerikan psyko sekä Nesbön maanmiehen Torgrim Eggenin kirjoittama Sisustaja.

Mistä sitten pidän eniten Nesbön kirjoissa, siis Harry Holen lisäksi? Tietenkin otsikoista. En pysty valitettavasti antamaan kuin yhden esimerkin, sillä kiikutin kahden viikon laina-aikaisen uutuuden nopeasti kaverini miehelle: Massey Ferguson.