Kun jälkeenpäin ajattelee Precious - harlemilaistytön tarina -romaanin jättämää jälkitilaa, tuntee olonsa aika kököksi. Amerikkalainen kirjailija-runoilija (En ymmärrä tätä kirjan takakannesta nappaamaani termiä: Eikö runoilija ole kirjailija? Voiko vain prosaistia tituleerata kirjailijaksi? No, käytän termiä silti.) Sapphire ei totisesti kirjoita mitään chick litiä, vaan armotonta perhehelvettikuvausta.

Kirjan päähenkilö Precious Jones ei osaa lukea, hän painaa liikaa, on musta ja vanhemmat käyttävät häntä hyväkseen. Törkeästi. Toivo kuitenkin on olemassa, jahka oppii lukemaan. Tämän romaanin aikana ajattelin sattuneesta syystä mona kertaa didaktikkoani, joka toisteli luennoilla seuraavaa viisautta: "Kieleni rajat ovat maailmani rajat."

Yritin saada mieltäni tasapainoon paistamalla amerikkalaisia pannukakkuja. Jäi kuitenkin sen verran paha mieli, etten aio mennä elokuvaa katsomaan, kun se tänne tulee.