Pakko kirjoittaa seuraavaa, vaikka kaikki vampyyrinrakastajat vihaavatkin minua tämän jälkeen. Stephanie Meyerin Aamunkoi (2008, suom. 2009) on aikamoista huttua aikuislukijalle. 664 sivuun mahtuu niin paljon jaarittelua, että jos kustannustoimittaja tekisi työnsä, romaaniin kuuluisi vain 250 sivua.

Ja nyt tulee juonipaljastuksia. Bella on raskaana liian kauan, Edward ja Bella lempivät liikaa, Volturien hyökkäystä valmistellaan ah niin pitkään, ja oikeutta jaetaan hyvin runsaalla kädellä. Mutta koska perjantaina vietin pikkujouluja, luin ihan kiltisti lauantaina Aamunkoita aina, kun olin valveilla.

Jacobista pidin edelleen, vaikka hän hieman värittömämpi olikin kuin aiemmissa osissa. Vaikka en itse kirjasta piittaakaan, ymmärrän kyllä, miksi monet lukijat rakastavat kirjaa. Syyt ovat varmasti juuri ne, mistä itse en pitänyt.