Olisiko tuleva Finlandia-voittaja nyt tässä? Tai edes ehdokas? Elina Hirvosen (s. 1975) kirjoittama Kauimpana kuolemasta on niin loistava lukukokemus, että suosittelen sitä ihan kaikille, jotka saavat käydä viinikaupassa omin nokkinensa.

Ei luulisi, että suomalaisella diplomaatin pojalla Paulilla ja afrikkalaistyttö Estherillä on paljoakaan yhteistä. Näin kuitenkin on, sillä kumpikin heistä on menettänyt rakkaansa. Esther on päässyt opiskelemaan yliopistoon stipendillä ja sen jälkeen YK:hon töihin, Paul taas on liikkunut diplomaattipiireissä ja todennut ne läpeensä mädäksi.

Paulin ja Estherin tiet kohtaavat, lopulta, mutta sitä ennen kärsitään menetyksistä. Raskain menetys minulle on Estherin ystävä Bessy, joka on aivan liian kaunis tyttö, minkä vuoksi kyläläiset pitävät häntä noitana.

Ihaninta Elina Hirvosen teoksessa on kieli. Hän kuvailee afrikkalaismiljöötä hienosti, niin että lukija voi nähdä mielessään slummit, pikkukylät ja ahdistavat hotellit.

Estherin kokemaa: "Kaksi päivää sitten, kun minä kuljin eteläisissä kylissä selvittämässä ihmisten mahdollisuutta päästä lääkäriin, poliisi pidätti katulapsia torilla.

Ensin vietiin tytöt. Sumeakatseiset, takkutukkaiset, arpien peittämät tytöt, jotka on raiskattu niin monta kertaa, että he ovat päättäneet lopullisesti irrottautua ruumiistaan, antaa sen kenen tahansa halukkaan käyttöön ja nuuhkia samalla vesipullosta liimaa, kasvoilla kiveen hakattu ilme."

Paulin kokemaa: "Johanna rakasti tällaisia kysymyksiä. Maailman määrittelyä poissulkemalla tai esittämällä rajattuja vaihtoehtoja. Kumman kanssa menisit sänkyyn, Reaganin vai Gorbatshovin? Tappaisitko mieluummin kolme rakkainta ystävääsi vai kymmenen tuntematonta afrikkalaista? "