Nuoret tytöt eivät näytä silmissäni enää koskaan samanlaisilta luettuani Herbjörg Wassmon loistavan teoksen Lasi maitoa, kiitos (2006, suom. 2008). Minne katoaa lapsuus? Mitä turvallisuudelle ja luottamukselle on tapahtunut? Mikä on naisen arvo? Entä tytön?
Kirjassa 15-vuotias Dorte asuu pienessä liettualaisessa kylässä. Perhe - äiti ja kaksi tytärtä - on rahavaikeuksissa ja ystävätär saakin houkuteltua Dorten töihin Tukholmaan. Lukija aavistaa koko ajan, että tyttö ei päädy kahvilaan lattea valmistamaan, vaan ihmiskaupan uhriksi. Se on HIRVEÄÄ. Haisevat miehet kohtelevat alaikäistä tyttöä miten mielivät, paikat hajoavat eikä nitä hoideta. Omalla vartalolla on maksettava "työmatka" ulkomaille. Eikä poispääsyä ole. Dorte tarttuu vain maitolasiin, vaikka moni muu sortuisi viinaan, liimaan tai huumeisiin. Ahdistavaa!
Dorten hyväksikäyttötarinan rinnalla kulkee toinen tarina, jossa tyttö käy keskustelua kuolleen isänsä kanssa ja raottaa menneisyyttään. Sekin on kiinnostavaa luettavaa.
Tämä kirja pitäisi kai ostaa omaankin hyllyyn. Omaa pientä pian kuusivuotiasta katsoo aivan uusilla silmillä, kun muistaa tytöt, jotka eivät päädy sellaiseen ammattiin, josta haaveilevat.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.