Tytär oli flunssassa ja äiti lukaisi kirjan heti, kun oli saanut Mehiläisen elokuvan katsottua. Elokuva oli ihana, kirja Kata Kärkkäisen Jumalasta seuraava taas ei.

Antakaa kun selitän. Minä haluan pitää Kärkkäisen kirjoittamista kirjoista, mutta kun en voi. Aihe (narsismi) on kirjassa loistava, mutta toteutus ei. Minulla on sellainen tunne, että minun olisi täytynyt pitää päähenkilö Kiiasta paljon. Ongelma on se, että inhoan häntä. Saamaton mimmi, joka retkahtaa lirkuttelevaan aikuiseen pikkupoikaan, joka tietenkin alkaa alistaa päähenkilöä kaikin tavoin. Ei löydy samastumispintaa.

Peter Pan -tarina on lisäksi liian osoitteleva. Kyllä lukija tajuu itekin!

Päähenkilöstä tulee mieleen robotti, jota joku toinen ohjaa.