Voin kirkkain silmin vakuuttaa, etten olisi tällainen kuin nyt olen, jos muutama kirja olisi jäänyt lukematta. Tässä niistä muutama:

1. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu. En olisi kenties koskaan kapinoinut mitään/ketään vastaan, jos Peppi ei olisi näyttänyt, että niin voi tehdä.

2. Eric Segal: Love Story. En tietäisi, mikä on koskettavin romaanin aloitus, jos retoriikkanero ei olisi sitä minulle vääntänyt rautalangasta.

3. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3. Olen heikko historiassa, eivätkä historialliset romaanit ole "minun juttuni", mutta Väinö Linna onnistui tekemään sen, mitä ei yläasteen eikä lukion historian maikka kyennyt: opetti edes jotakin Suomen historiasta.

4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Voiko näin kaunista kieltä olla?

5. John Irving: Kaikki isäni hotellit. 17-vuotiaalle ympäri Eurooppaa reissaaminen ja kummallinen karhu olivat ihan uusi kokemus. Näinkin voi kirjoittaa.

6. Anni Polva: Tiina-sarja. Ihastuin hieman Juhaan ja ihailin poikamaista Tiinaa ennen kuin uskalsin itse ihastua kehenkään. Turvallista, mutta ihanaa!

- - - - -

Sain eräältä nuoreltamieheltä lahjaksi Anchee Minin Madame Mao -kirjan (engl. Becoming Madame Mao). Haluaisinpa tietää, mitä muuta hän luki kuin puhemies Maon kirjoituksia, jotta pienestä kaltoin kohdellusta tytöstä tuli kylmä kostaja, joka tuhosi vastustajiaan tuosta vain?