Siri Hustvedtin romaani Amerikkalainen elegia on outo teos. Tiedän, että minun pitäisi rakastaa sitä, koska se on älykäs, sen kirjoittaja on ihana (ja Paul Austerin vaimo), se sijoittuu New Yorkiin ja taidetta käsitellään paljon. Lukiessani elegiaa odotin joka sivulla, että rakkaus syttyisi, mutta ei. Empivä  kiinnostus kyllä heräsi, mutta todelliset tunteet jäivät syntymättä. Amerikkalainen elegia on hienompi kuin minä - siksi en saanut siitä kiinni.

Kiinnostavinta romaanissa oli ajatus siitä, millaisena jälkipolvet meidät näkevät. Sisarukset Erik ja Inga löytävät isänsä jäämistöstä kirjeitä, jotka avaavat suvun historiaa uudella tavalla.

Mitähän minun pitäisi jättää jälkeeni lapsenlapsenlapsilleni? Perintö voi olla muutakin kuin konkreettista omaisuutta.

Elegia tarkoittaa kirjallisuudessa tunteellista kaihomielistä runoa.

Luin Amerikkalaisen elegian loppuun Pariisissa.