Ihanin aarteeni on viisivuotias tyttäreni. Niin kuin kaikki lapselliset ihmiset tietävät, lasten suusta kuulee syväluotaavia tulkintoja ympäröivästä maailmasta. Näin se kaikki meni:

Joulun tienoilla mieheni sai valtavan piparkakun miespuoliselta työkaveriltaan. Pipariin oli kirjoitettu Leppoosaa joulua. Kiersimme tyttäreni kanssa leivonnaista vesi kielellä monta päivää, mutta kun viimein haukkasimme palan, maku ei ollut sellainen kuin meidän joululeipomuksissamme. Lapseni on rajoittunut makujen suhteen, joten syömättä jäi. Muutama päivä tästä ajoimme kohti Helsinkiä, ja kuten aina Nurmijärven kohdalla, avasin keskustelun.

Äiti: Pitäiskö mennä kahville Vanhasen Matille?
Lapsi: Ai kuka se on?
Äiti: Suomen pääministeri.
Lapsi: Onko se se, joka leipoi isille sen piparin?