Tähän saakka olen kuvitellut, että Leo Tolstoi on niin so last season kuin vain kirjailija voi olla. Mutta eipä olekaan. Luin juuri novellin Väärennetty korkolippu (teoksesta Valitut kertomukset) ja yllätyin perusteellisesti. Tarinahan kulki ja oli modernikin tietyssä mielessä!

Se, joka minut tuntee, tietää, että minulla on suunnaton kammo venäläiskirjailijoita kohtaan, saati sitten venäläisklassikoita. Tunnustan siis samaan hengenvetoon: En ole lukenut ainoatakaan Dostojevskia. Aloitin kerran kuntosalilla - niin juuri, kuntopyörän päällä - lukemaan Ison D:n Kirjoituksia kellarista, mutta se jäi kesken, kuten jäi senkeväinen kuntosalirupeamanikin. Tsehoviakin olen lukenut vain muutaman pikkuruisen novellin, vaikka ne olivatkin ihastuttavia.

Väärennetty korkolippu on tarina siitä, kuinka paha laitetaan kiertämään. Koulupoika makselee velkojaan väärennetyllä korkolipulla, ja pian joku onkin jo vankilassa. Vaan ei hyväosainen koulupoika. Aku Louhimiehen elokuva Paha maa perustuu löyhästi Tolstoin novelliin. Siinä, missä elokuva on lähes läpeensä lohduton, novellin lopussa sentään on toivoa.

Lähitulevaisuudessa aion lukea Tolstoin Anna Kareninan. Sen olen nähnyt joskus musikaalina, jota katsoessani näin makeita unia.