Harvoin pääsee sellaiseen leffaan, jossa yleisö nousee seisomaan ja taputtaa käsiään, kun odotettu roolihahmo tulee valkokankaalle. Näin kuitenkin kävi Twilightin (ohjaus Catherine Hardwicke) päivänäytöksessä, ja se, joka sai suosionosoitukset, oli ah niin suloinen Edward Cullen, teinivampyyri.
Koska olen uskollisesti lukenut Stephenie Meyerin kolme suomennettua vampyyrirakkaustarinaa, tein päätöksen, että ikkunanpesemiseni ei kärsi, vaikka ala- ja yläkerran välissä käynkin leffassa katsomassa tuntemattomia näyttelijöitä teinielokuvassa. Elokuva oli hieman kökkö (mutta vain hieman), mutta silti on helppo ymmärtää, miksi teinitytöt taputtivat käsiään vampyyrinuorukaisen tallustellessa koulun ruokalaan. Kun iltapäivällä jatkoin ikkunoiden putsaamista, olisin milloin vain tarjonnut kaulani puraistavaksi kylmäihoiselle, jotta olisin päässyt raidallisten lasien hankaamisesta. Ja vielä tarkennus: Edward olisi mieluusti saanut puraista minua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.