Pauliina Suden Lukot-romaania on vaikea lukea Carlos Ruiz Zafónin jälkeen. Kieli ei viettele lukumaratoniin eikä aiheessa ole sellaista hohtoa, mihin Enkelipelissä tottui. Kuitenkin kirja on ihan luettava, kiinnostavakin.
Neljääkymppiä lähestyvä äikänmaikka Tanja käy läpi salasuhteen paikalliseen kirjailijaan. Samalla hänen äitinsä sairastuu Alzheimerin tautiin ja käyttäytyy entistäkin vaikeammin. Tanjan ja kirjailijan suhde nivoo yhteen myös lukion ykkösluokkalaisen yksinäisen tytön ja hieman vanhemman alistavan pojan elämät.
Jokin kirjassa ei ole kohdallaan. Eri henkilöiden puhetapa on liian samanlainen. Lisäksi ajattelin liikaa Riikka Pulkkisen Rajaa lukiessani Lukkoja. Kenties se johtui episodimaisesta kertojatekniikasta. Se ei tässä tapauksessa ollut hyvä juttu. Mutta en minä pettynyt ole, vaan aion lukea Suden Pyramidinkin, jota on käsittääkseni kehuttu.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.