Ihmettelin koko viikon, kun luin Leena Parkkisen esikoisteosta Sinun jälkeesi, Max, kuinka kirjailija voi ylipäänsä keksiä tuollaisen aiheen. Siamilaiset kaksoset, 1900-luvun alku, sirkukset, Euroopan pimeät paikat, rakkaus.

Max ja Isaac muodostavat oudon fuusion. Siamilaisten kaksosten ruumis on Max ja sielu Isaac. Maxilla on sutinaa naisten kanssa, Isaac taas katsoo vierestä ja miettii, mitä tapahtuu. Mutta on Isaacillakin heikko kohtansa: Iris, toisen miehen vaimo, jolla ei ole ihan kaikki kotona, mutta joka on, ah, niin suloinen.

Eivät Max ja Isaac kuitenkaan yksin ole erilaisia. Ympäristössä on paljon poikkeamia, ja jotenkin ne on helppo hyväksyä, niin lukijan kuin kirjan henkilöidenkin. Kirjan teema onkin erilaiseuuden hyväksyminen. Siihen on vain pystyttävä, olipa vastassa mitä hyvänsä.

Ihana kirja, ihanaa viipyilyä, ihanan erilainen!