Jos kirjan kannessa ei olisi kirjailijan nimeä, en ikinä kirjoitustyylin (en siis sisällön) perusteella voisi pitää Pariisissa, sattumalta -romaania suomalaisen tekemänä. Ranskalaisilla on aivan oma tyylinsä lähestyä asioita: hilpeästi, hienostuneesti, (piilo)humoristisesti. Valeria Tong Cuongin romaani kokoaa hyvin episodielokuvan kaltaisesti viisi pariisilaista yhteen katastrofin seurauksena. Kirja on mukavaa luettavaa tylsiin iltapäiviin, ja kannen kuva saa miettimään pukeutumista hameeseen, vaikka sataisi vettä. Ja tämähän ei todellakaan liity millään tavalla kepeän kirjan sisältöön.