Alkusyksystä olen kovin energinen - vaikka flunssa pääsikin yllättämään - ja luen työn puolestakin nuortenkirjoja. Lukaisin kaksi melko uutta nuortenromaania: Tittamari Mar ttisen Tuulensuojan ja Esko-Pekka Tiitisen Villapäät. Jos oikein rumasti sanon, niin ensimmäisestä ei ollut mihinkään, mutta onneksi jälkimmäinen sentään pelasti.

Marttisen Tuulensuoja kertoo Tessasta, joka asuu lastenkodissa ja jonka on vaikea osoittaa kiintymystä kehenkään. Yritin koko lukemisen ajan kuvitella, millainen teinityttö (kyseessä on selvästi kirja tytöille) nauttisi tämän kirjan lukemisesta. En keksinyt vastausta. Sitten mietin sitäkin, miksi on vaikea arvioida, kuka kirjan haluaisi lukea, ja päädyin seuraavaan: Päähenkilö ei ole tarpeeksi symppis, jotta hänestä voisi pitää. Hän on mitäänsanomaton - eikä KUKAAN lukija pidä mitäänsanomattomista päähenkilöistä.

Tiitisen Villapäissä taas oli jotakin kovin hellyyttävää. En muista, milloin olisin lukenut kirjan, jossa olisi näin paljon optimismia kuin tässä. Timppa, 15-vuotias päähenkilö, perustaa kahden soinnun bändin Villapäät. Orkesteri lupautuu vahingossa SPR:n hyväntekeväisyyskeikalle ja huomaa suunnittelevansa musikaalia. Esiintymistä työstetään niin koulun draamatunnilla kuin bändikellarissa. Mukana on myös rakkautta, vanhempien suhdetta ja hupaisaa sanailua.