Joku voi tietenkin ajatella, eikö minulla ole elämää, koska matkallekin pitää ottaa mukaan luettavaa. Minusta matka ei kuitenkaan ole matka, jos laukussa ei kulje mukana romaani tai kaksi(toista). Olen lukenut ties missä lentokentillä ja autojen takapenkillä ymmärtämättä juurikaan ympäröivästä maailmasta.

Talvilomamatkan Berliiniin aloitti mukavasti ja liikuttavastikin jossakin Hämeenlinnan kohdilla lopeteltu Michael Wallnerin Pariisin huhtikuu (2006, suom. 2007). Mukavaa romaanissa on se, että se on mukaansatempaavasti ja elokuvallisesti kirjoitettu, se kertoo saksalaisen sotilaan ja pariisilaisen vastarintaliikeaktiivin rakkaustarinan sekä se, että kirjan tapahtumapaikkana on Pariisi. Surullista on se, että nuori korpraali joutuu teeskentelemään olevansa joku muu.

Hassu sattuma, että Berliinissä, joka siis on yhtä suurta sotamuseota, tallustaa jollakin kadulla Pariisin huhtikuun kirjoittaja Michael Wallner. Mutta vaikka kuinka yritin kansiliepeestä tallentaa kirjailijan kasvoja muistiini, en törmännyt häneen Potsdamer Platzilla enkä kyllä KaDeWessakaan.