Olen ollut tyttäreni kanssa muutaman kerran kahdestaan ulkomailla matkalla, ja aina minua on varoiteltu, kuinka vaarallista se on. Hui hai, sanon minä. Kun nämä pelottelupuheet tulevat reissussa mieleen, kuvittelen olevani Kyllikki Villa, joka seilasi maailman meriä rahtilaivoilla tyttärensä kanssa. Vertailukohta tietenkin on heikko, sillä minä olen lentänyt nopeasti paikasta toiseen tai ollut jopa seuramatkalla.

Olen ehkä aiemmin kirjoittanut, että kun lähden matkalle, tärkeää on, mitä lukemista minulla on olkalaukussani. Tällä kertaa seuralaiseni oli - tyttäreni lisäksi siis - Jo Nesbön Harry Hole. Uusimmassa Torakat-suomennoksessa Harry seikkailee Thaimaassa selvittämässä bordellissa kuolleen suurlähettilään murhaa.

Aivan selvästi minun ja Harryn tiet kävivät yhteen! Minä olin Espanjassa, Harry Thaimaassa - siis poissa kotoa. Harry tunsi, että jokin mättää rikostutkimuksessa, minä taas hikoilin, saako Harry ratkaistua epäreilua peittelytapausta. Kun Harryn hotellihuoneessa pengottiin tavaroita, minä nukuin lähes koko yön valo lukulampussa. Eikö tätä voisi sanoa eläytyväksi lukemiseksi?