Ostin Anttilan alekorista kolmen euron pokkarin, joka osoittautui todella kiinnostavaksi. Kirja on nimeltään Poikkeus säännöstä (2004, suom. 2006), ja sen on kirjoittanut Christian Jungersen, Tanskanmaalta.

Kirjassa on neljä päähenkilöä, Iben, Malene, Anne-Lise ja Camilla, jotka työskentelevät kansanmurhien tiedotuskeskuksessa. Kolmelle heistä tulee uhkaava sähköposti. Tämä tapahtuma saa henkilösuhteet solmuun ja naiset kyräilemään toisiaan. Naisten käyttäytymistä peilataan joukkomurhaajan toiminnan kautta. Jungersen käyttää näkökulmatekniikkaa, jolloin kirjassa on neljä kertojaa.

Kaikki naiset ovat jumalattoman ärsyttäviä. Raivostuttavia he ovat varsinkin silloin, kun he ovat itse kertojan roolissa. Miksi naiset ovat sellaisia? Eikö edes yksi voisi olla tasapainoinen ja "tavallinen"? Työpaikkakiusaaminen rehottaa villinä, eikä miespomo tee mitään. Loppuratkaisu on hyytävä.

(Pakko kertoa vielä jotakin KETUISTA. Törmään niihin jatkuvasti. Ensinnäkin: kävin eräänä päivänä Kiasman museokaupassa ja ostin ihanan kaulakorun, jossa on peilistä tehty kettu. Toiseksi: Poikkeus säännöstä -kirjan kannessa on kuva ketusta, joka on toimistossa. Kolmanneksi: Kun tulimme muutama päivä sitten Helsingistä, istuin pelkääjän paikalla ja luin juuri tätä kettukantista kirjaa, mieheni parkaisi yhtäkkiä. Mikäs muukaan siinä vastaantulevan moottoritien kaistalla istui kuin kiiltäväturkkinen kettu.)