Petri Tammisen Enon opetukset (2006) on kielellistä ilotulitusta (niin, vihaan tätä sanontaa, mutta käytän sitä nyt). Kirjassa ei hirveästi tapahdu, vaan siinä kerrotaan päähenkilö Jussin ja hänen setänsä ja sedän kaverin Myrskyn kohtaamisista, joissa alkoholi on tärkeässä osassa, ainakin vanhemmilla miehillä.

Pointti kirjassa on siinä, millaisessa säkenöivässä valokeilassa Jussi näkee kymmenen vuotta vanhemman enonsa ja Myrskyn. Vaikka miehet ovat kovia tarttumaan pulloon, heissä on päähenkilön mielestä jotain sellaista, että he saavat naisen mukaansa baarista, vaikka olisivat nukahtaneet kaljalätäkköön.

Jussin avioliitto ajaa karille , koska hän on "tuommoinen oliivinlehti", niin kuin eno asian ilmaisee. Päähenkilö kelailee koko ajan, mitä muut ihmiset ajattelevat hänen tekemisistään, ja on muutenkin vaikea. Ei ole miehenkään elämä helppoa, näköjään, eivätkä he taidakaan ajatella kaikkea hirvittävän suoraviivaisesti. Taidan tuntea muutaman jussin, samoin enon ja myrskynkin.