On kulunut jo muutama viikko siitä, kun kävin katsomassa eskari-ikäisen neidin kanssa Up - kohti korkeuksia -animaation. Pixarin uusin oli valtavan mainio elokuva sunnuntai-iltapäivään. Siinä oli katsomista niin aikuiselle kuin lapsellekin. Kun tyttäreni tärisi pelosta koiralauman edessä, minä pyyhin vielä silmäkulmiani koskettavien ihmiskohtaloiden takia. 

Jos joku uskaltaa väittää, että animaatiot ovat pikkuisten kamaa, niin hän on väärässä. Peter Docterin ohjaamassa Upissa ainakin käsitellään niin isoja asioita, että "oikeista" aikuisten elokuvista sellaisia saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Vai miltä kuulostavat vanheneminen, rakkaudettomuus, kuolema ja tunne, ettei ole saanut elämässään mitään aikaiseksi? Minusta ne kuulostavat isoilta.

Elokuvaseuruettani taas kiinnosti, pystyisikö talo oikeasti lentämään heliumilmapallojen avulla. Minusta se pystyisi, ainakin jos oikein kovasti haluaa.