27 on maaginen ikä, mikäli on uskominen bratislavalaiseen Alexandra Salmelaan, jonka päähenkilö Angie haluaa olla taiteilija ja kuolla 27 vuoden iässä, kuten Janis Joplin, Jimi Henrix, Curt Cobain ja monet muut nuorena nukkuneet kuuluisuudet.

27 eli kuolema tekee taiteilijan ei päästä lukijaa kovin helpolla. Kun on kahlannut yli sata sivua ja ihmetellyt, että mikä Astra, mikä herra Possu ja mikä Kassandra, on melkein valmis luovuttamaan ja ihmettelee vain, miksi kirja oli Finlandia-ehdokkaana, vaikkei kirjailijakaan ole suomalainen. Lay outkaan ei auta ymmärtämistä: kamalan suuret sivunumerot ärsyttävät samoin kuin kirjaintyylien sekava käyttö otsikoissa. Sitten kokee yhtäkkiä valaistuksen: Astra on auto, Possu on lapsi ja Kassandra kissa. Miksen minä heti tajunnut! Tämän jälkeen lukeminen on helppoa, ja kirjailijanalun kokemuksia suomalaisessa mökissä seuraa malttamattomana.

Salmelan romaani on hillittömän hauska - siinä kun osataan nauraa itselle eikä olla turhan jäykkiksiä. Olisi aivan huippua tietää, kuinka paljon kustannustoimittaja on joutunut tekemään töitä kieliasun kanssa. Vaikka Salmela on opiskellut suomea yliopistossa, ei hän sentään natiivi ole. Kieli kuitenkin on jollakin tapaa herttaista (v-sanan käytöstä huolimatta), vaikka onkin vaikea sanoa, mistä herttaisuus syntyy.